Historia

Auto on ollut omistuksessani jo vuodesta 1983 ja ajatus auton muuttamisesta 2-oviseksi flippi keulaiseksi sai sekin alkunsa jo kymmenen vuotta sitten. Tuolloin kaikki pitivät sitä vain päähänpistona, jollaisia tulee saunan lauteilla pienessä sievässä suustaan päästettyä. Mutta jo pari vuotta myöhemmin kiihdytyskisoissa keulan putkituksista kuvia ottaessani alako tilanne näyttää vakavammalta. Sitten piti tietysti saaja perheen ”hallituksen” lupa, joka irtosi yllättävän helposti. Lupa ehdot sisälsivät vain pari kohtaa, kuten ettei hommaa saa seurata konkurssi, hommassa ei saa mennä aivan kaikki illat ja ettei huonosti menneen tallipäivän jälkeen sisälle saa tulla äkäistä ärripurria. Ehdot kuulostivat kohtuullisilta. Niinpä päätin keskittää rakentelun lauantaipäiville ja lomille. Aloitin homman tilaamalla 2-ovisen ovet ja sivulasit, mitkä kyllä lopulta jäivät käyttämättä Ruotsin tuliaisten takia. Sitten oli vuorossa keulan oikominen ja maalaus, jonka jälkeen Siirosen Mikko otti siitä muotin ja teki flipin. Putkikehikko etupeltien tilalle oli tietysti tehtävä ja samalla koko autoa laskin 4 cm. Siinä vaiheessa alkoi kattoratkaisu mietityttää. Ongelman ratkaisun keksi koulukaverini Veli-Matti Hakala Rovaniemen ajoilta; pannaan ilmoitus katosta Wheelsiin. Kieli ongelmaan ratkaisuksi tuli Veli-Matin kaveri Kyösti jonka numeron lehteen laitoin. Melkein heti lehden ilmestyttyä tuli puhelu Anders Johanssonilta, jolla oli katto ja paljon muutakin osaa sopivaan hintaan eikä matkakaan ollut liian pitkä. Ei kun traileri perään ja Haaparannan kautta yli. Perille päästyämme huomasimme tulleemme oikean Ford-harrastajan tallille. Kolmella tallilla käytyämme kaikki mitä lähdettiin hakemaan, oli löydetty. Olisi löytynyt paljo enemmänkin, jos ei olisi ollut pää niin pyörällä tavaran paljoudesta. No, kotia päästyä ’pienten” mittauksien jälkeen rälläkkä soimaan ja palat irti.

 
2-ovisen ja 4-ovisen korit eroavat toisistaan aika vähän, esimerkiksi mitta takakulmasta etupilarin juureen on sama, ainoastaan etutolppaa on kallistettu 5 milliä takapäin ja takapenkkiä tuotu eteenpäin 7,5 senttiä. Koria levitin sivu suunnassa takasuojista noin sentin puoleltaan. Kun sovitus oli tehty, tinasin kaikki saumat erään entisen peltisepän käytyä näyttämässä kädestä pitäen miten homma tapahtuu. Maalaus homma samoilla väreillä millä auto on ollut jo liki 20 vuotta, mutta nyt helmiäisväreillä. Kone paikalleen vielä tämän kerran aukaisematta kun Oulun näyttely 2003 alako painaa päälle. Katsastus suju hyvin, muutosprosentti oli 25,6%. Kahden vuoden uurastus oli lopuillaan, näyttely käytiin ja kesä ajettiin hyvillä mielin. Seuraavana talvena aukaisin koneen joka oli ollut nipussa jo kymmenen vuotta ja tiivisteet alkoi olla vaihtokunnossa. Kannet kävin läpi täydellisesti. Kanavia avarrettiin lisää, isommat teräsventtiilit (imu 1,94 ja pako 1,60) ja pronssiohjurit vaihdettiin. Tasopinnat oikaistiin ja virtauspenkissä saatiin tulokseksi 365 imuvirtaus, jonka pitäisi riittää noin 6000 kierrokseen asti. Palotilojen kooksi jäi 47cm. Muuten kone pysyikin sitten melko samankaltaisena kuin ennen. Eli kone on puristus suhteeltaan noin 10,5 nokka-akseli 272 in ja 284 ex. Imusarja edelbrok performer, kaasutin 600 tuplapumppu, Black Jack peltisarjat. Koneen jatkeena 3 lovinen truckkilaatikko, joka on kestänyt jo kaks kardaanin katkeamista, toisen kerran 180 vauhdissa (meni muuten vähäksi aikaa lujaa ajo-halut). perä on 8-tuumainen kitkalukolla. 302 bossin loiskelevy tuli alakertaan ja sytytys muuttui kärjettömäksi. Moottorista tuli paljo käyttö ystävällisempi, yllättävää kyllä vääntö kasvo koko kierros alueella, paras teho 5500 paikkeilla. Koneen paikalle laiton jälkeen ajoin noin viitisen kilometriä koeajoa ennen kuin käänsin nokan kohti Tampereen näyttelyä.

 
Matkalla ei ilmennyt mitään ongelmaa ja kulutus oli 12,3, vaikka yleensä sanon kysyjille että kaikki menee mitä tankkiin pistää… Viime talvena paransin moottorin kiinnitystä laittamalla kiinnikkeet kannesta runkoon koska loppu kesästä oli ollut ongelmia kytkimen kantamisesta moottorin kierryttyä kovilla kierroksilla. Suurempi laturi oli kanssa aiheellinen flektin entistä tiheämmän pyörimisen takia. Kiitokset tämän tyyppisestä projektista kuuluu aika monelle, vaikka itse mahdollisimman paljo tein. Mutta tässä muutama: Liisa-vaimolle (se ärripurri saatto joskus lipsahtaa sisällekin), Veli-Matille, Kyöstille, Miksalle, Andersonille ja niille muutamille epäileville tuomaksille, joita ilman ei sisu kasva.

Comments are closed